Niin sitä pitää!

Hyvä Suomen pojat! Telkkaria ei ole, mutta onneksi on radio - ja Tami, ja Tamin prinsiipit.

Toissapäivänä jo innostuin ennenaikaisesti, kun Ylen nettisivuilla hehkutettiin, että MM-pelejä voi katsoa suorana netissä. Virittäydyin jo tunnelmaan popkornit kattilassa, mutta mitä tapahtuikaan: "Tekijänoikeudellisista syistä videon katsominen ei ole mahdollista Suomen ulkopuolella". Höh! Juuri tällaisille Suomen rajojen ulkopuolella asuville nettipalvelusta olisi ollut todellista hyötyä, mutta nyt täytyy siis tyytyä Tamin höpötyksiin. Ja lauluun, sillä hän lauloi äsken lähetyksessä maammelaulunkin suoraan kuulijoiden korviin.

Iltapäivällä auringon peitti erikoinen sääilmiö, nimittäin tummat, synkät pilvet, ukkonen ja sade. Vettä ei ole viime aikoina paljon näkynyt, joten se tekee varmasti hyvää. Kunhan nyt ei sataisi montaa päivää putkeen.

Herkuttelen vielä viime viikonlopun Balaton-reissun kuvilla. Kuva on otettu Szigligetin linnanraunioilta, ja taustalla näkyvä kukkula on Badacsony-vuori, jonka rinteillä kävimme kävelemässä.

Kummalla puolella tankki on?

Luottokorttini ei ole toiminut pariin päivään. Todennäköisesti syynä on luottorajan ylitys, joka johtunee vuokra-auton 1000 euron takuumaksusta. Onneksi on ollut käteistä mukana, etten ole joutunut noloihin tilanteisiin. Toivottavasti kuitenkin takuuraha palautuu pian käyttöön.

Vaihdoin tänään rahaa vaihtokurssilla 294 eli yhdellä eurolla sai 294 forinttia. Katselin ihan huvikseni Forexin vaihtokursseja Suomessa, ja siellä kurssi oli vain 283.

Autosta puheen ollen unohdin eilen kertoa tankkauksesta, joka sai hetkeksi koko Shellin henkilökunnan sekaisin. Ensimmäinen härdelli alkoi siitä, kun pari blondia mietti, kummalla puolella autoa tankki on. Tankkaajien hymyistä päätellen taisimme tuottaa hetkellisesti tahatonta iloa ympäristössämme.

Huoltoasemalla oli siis todellakin omat tankkaajat, jotka vielä pesivät etuikkunankin samalla vaivalla. Hyvää palvelua täytyy sanoa!

Asuntoni vuokrasopimus päättyy 3. kesäkuuta. Sain tänään sovittua vuokranantajani kanssa, että voin asua täällä lähtööni asti eli 6. kesäkuuta. Eikä tarvitse muutamasta ylimääräisestä päivästä edes maksaa mitään. Reiluja tyyppejä!

Oheinen kuva on Kaposvárista, joka sijaitsee puolessa välissä Pécsiä ja Balatonia, ja jossa pysähdyimme menomatkalla kahvilla. Kaunis kaupunki sekin.

Kuumaa huumaa Balatoonilla

Olen onnellinen ihminen. Hienon, mutta rankan Balaton-viikonlopun jälkeen esitelmät on nyt pidetty ja vatsa sekä vähän pääkin ravittu sen kunniaksi lähiterassilla.

Mistäköhän päästä alkaisi purkaa matkan tapahtumia? Aloitetaan vaikka A:sta eli autosta, joka vaihtui jostain syystä pienestä Opel Astrasta isoon Toyota Avensikseen. Vaihto isompaan samaan hintaan ei olisi voinut tulla parempaan saumaan viiden hengen suomalais-hollantilais-belgialaisporukallemme. Ajaminen sujui hyvin, eikä autokaan tainnut saada yhtään kolhua. Autossa oli loistavan kuskin lisäksi kaksi terävää ihmisnavigaattoria, joiden kartat olivat onneksi vain muutaman kerran epäsynkassa keskenään :-)

Ensikohtaaminen upean järven kanssa tapahtui järven eteläosan Balatonlellessä. Uskomattoman upean turkoosin värinen järvi ja sen ympräristö on taatusti kuumimpaan kesäsesonkiin Unkarin Ibiza!

Ensimmäinen ilta ja yö Keszthelyssä meni järven upeita maisemia ihaillessa, terassilla istuessa ja lämpimästä illasta nauttien. Seuraavana aamuna matka jatkui Hévíz-nimisen kaupungin terveyskylpylään. Loppupäivä olikin yhtä ihailua. Szigligetin linnanraunioilla paahtavan auringon alla oli aivan huikeat näköalat järvelle ja järveä ympäröivälle vehreälle ympäristölle. Päätien varrella olevien kapeiden hiekkateiden päästä löytyi aina jotain jännittävää, kuten viinitiloja.

Badacsony-vuorella risteili mahtavia metsäpolkuja, joissa pääsi melkein eksymään. Ennen toisen illan määränpäätämme, Veszprémiä, koukkasimme vielä Tihanyn luostarikylään. Veszprémin idyllisessä vanhassa kaupungissa ruoka maittoi matkaajille, ja sen jälkeen uni.

Sunnuntaina ennen kotimatkalle lähtöä kävimme vielä päivänvalossakin ihailemassa kaupungin kapeita kujia ja matalia vanhoja rakennuksia. Ja aurinko paistoi kuumasti.

Viimeinen Balaton-pysähdyksemme oli Siófok, jossa jäi aikaa loikoilla rannalla ennen lopullista kotiin lähtöä. Rannat eivät ole Balatonilla perinteisiä hiekkarantoja, vaan ranta tarkoittaa veden rajaan rakennettua rantakivetystä ja nurmikkoaluetta.

Kotimatkallekin jäi vielä mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kuten tien varrella päivystäviä seksityöntekijöitä, joista yksikin seisoi tiellä pylly täysin paljaana...

Matkamme ajankohta oli täydellinen, sillä turistikausi ei ollut vielä alkanut, mutta sää oli uskomattoman hieno koko viikonlopun. Balaton oli ehdottomasti käymisen arvoinen eikä Unkarista olisi Suomeen kehdannut lähteäkään vierailematta tällä kuuluisalla järvellä.

Kuvan valitseminen ei ole vielä kertaakaan ollut niin vaikeaa kuin tänään. Oheinen kuva on otettu Tihanyn luostarikirkon kupeesta ennen Veszprémin yöpaikkaan lähtöä.

Kesän tuoksu

Tänään selvisi pitkään ilmassa ollut arvoitus äidin tyttönimen merkityksestä Unkarissa. Eipä siinä sen kummempaa ole kuin että se on nimen lisäksi toinen tunnistetieto, jolla varmistetaan, että henkilö on se, kuka väittää olevansa. Suomessa käytetään yleisesti henkilötunnusta ja täällä äidin tyttönimeä.

Kärjistetysti voisi kai sanoa, että unkarilaiset ovat enemmän kiinnostuneita ihmisistä ja suomalaiset numeroista. Insinöörikansaa!

En ole ikinä ollut mikään erityinen kirpputori-ihminen lukuunottamatta Tukholman Beyond Retro -kauppaa, joka ei edes ole kirpputori, vaan vintage-vaatteita myyvä aarreitta. Ehdottomasti muuten Tukholman-kävijän ykköskohteita, vaikka ei edes pitäisi vaatteista! Mutta siis noin yleisellä tasolla ajatus toisen ihmisen käyttämien vaatteiden päällepukemisesta ei houkuta. Tänään löysin kuitenkin hauskan pienen second-hand-kaupan ja oli ihan pakko ostaa pari kesämekkoa. Toinen niistä on hellemekko ja toinen pikkumusta juhlamekko, eli hellettä ja juhlia odotellessa palailen kesäkuun alussa kesä-Suomeen.

Paluupäiväkin on jo tiedossa, ja se on 6. päivä kesäkuuta. Ei ollenkaan hassumpi päivä kotiutua, vai mitä ;-

Tällaisia ihanuuksia on koulumatkani varrella toiselle tiedekunnalle. Saisipa kuvaan mukaan myös tuoksun tuosta mikä-lie-puusta tai -puskasta. Vastaleikatun nurmikon tuoksu hieman kosteana ja lämpimänä aamuna ei sekään ole yhtään pöllömpi tuntemus.

Pieni maailma

Viime päivät ovat kuluneet tiiviisti koulutöiden parissa, sillä yritän kuumeisesti saada Global marketing -kurssin esitykset valmiiksi ennen viikonlopun Balaton-retkeä. Esitysten H-hetki on heti maanantaina. Esityksiä on kaksi(!), joista toinen käsittelee Wal-Martin maailmanlaajuista laajentumista ja toisessa esittelen Islannin erinomaisuutta mm. yritysten sijoituskohteena. Hyvä valinta meikäläiseltä tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa maa on lähes konkurssikypsä...

Aika puuduttavaa muuten välillä kuunnella opiskelijoiden esityksiä, sillä niitä saattaa olla putkeen jopa kahdeksan. Ja suoraan sanottuna suuri osa esityksistä on niin ala-arvoisia, että huh huh. Onneksi joukossa on ollut myös muutama hyvin valmisteltu ja esitetty keissi.

Eilen sattui jännä tapaus, kun viipotin kohti koulua. Näin jo kaukaa ison ihmisryhmän kävelevän verkkaisesti pitkin kävelykatua samaan suuntaan kuin minä. En siis kuullut sanakaan, ja näin heidät vain takaapäin, mutta silti olin varma, että he ovat suomalaisia. Ja niinhän se oli, mukava suomen kielen porinahan kadulla kuului, kun pääsin kohdalle. Mikähän ihme siinäkin on, että meidät suomalaiset tunnistaa jo kaukaa ja vaikka takaa päin? Valitettavasti minulla ei ollut aikaa jäädä juttelemaan porukan kanssa, sillä olin jo muutenkin myöhässä koulusta. Eräs toinen suomalainen oli törmännyt samaan porukkaan ja pysähtynyt juttelemaan. Pienen keskustelun jälkeen oli selvinnyt, että he ovat samalta seudulta ja yhteisiä tuttujakin löytyi. Pieni maailma!

Oheisen kuvan kautta palataan tasan kahden viikon päähän ja Villányn viinitarhoille. Opiskelijajärjestökin on suunnittelemassa retkeä alueelle, mutta sillä matkalla keskitytään takuuvarmasti viiniköynnösten ihailun sijaan itse asiaan.

Asenne ratkaisee

Kevään toiseksi viimeisen maaesittelyillan tähtinä olivat Itävalta, Liettua ja Espanja. Itävallassa on Wienin lisäksi ainakin yksi vierailemisen arvoinen paikka. Katsokaa vaikka itse: http://www.youtube.com/watch?v=85R8O9COLqo. Ja sangria se on aina yhtä hyvää, mainio kesäjuoma!

Eilisillan baletti oli erikoinen elämys. Luulimme aluksi olevamme keskellä hyvää pilaa, kun pari pelleä ilakoi värikkäine pellepukuineen ja punaisine nenineen pitkin teatterin tiloja jo ennen kuin esitys edes alkoi. Emmekä tietenkään ymmärtäneet sanaakaan, mitä he puhuivat. Muilla oli kyllä hauskaa. Itse esitys oli onneksi sitä, mitä olimme menneet katsomaankin eli balettia eikä unkarilaista lasten teatteria, kuten aluksi epäilimme.

Balettiesitys koostui kahdesta erillisestä teoksesta (Elérhetetlen területek/Sakk-matt) ja molemmat edustivat modernia balettia, mikä oli vaihteeksi piristävää. Se oli muuten esityksen ensi-ilta, ja Budapestissä se tanssitaan ensi kerran 4. toukokuuta.

Oheinen kuva ei ole baletista, vaan HRD-tiedekunnan aulasta. Ei mitään hajua, miksi nuket olivat siellä ja mitä ne esittävät, mutta punaisiin pukeutuneella tyypillä on selvästikin asennetta.

Maailmanennätys

On tässä kaupungissa jotain rumaakin. Ja se on kommunistiajalta oleva pytinki, joka on niittänyt mainetta olemalla maailman korkein asumaton asuintalo. Kaupungin länsiosassa sijaitseva rumilus on ollut tyhjillään nyt jo 20 vuotta!?!

Talo on matkan varrella toiselle tiedekunnalle, jossa käyn unkarin kielen kurssilla. Tänään oli niin kaunis päivä, että päätin kävellä kouluun mennen tullen. Itse tunnilla olin aivan jäässä kielen kanssa, kaikki sanat ja opit olivat kadonneet päästäni loman aikana.

Ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä tyttöjen kesken retki Balatonille. Teimme jo ensisuunnitelmat matkareitistä, vierailemisen arvoisista paikoista, majoituksista, auton vuokraamisesta ym., ja pääsimme oikein hyvään lopputulokseen reissun kulusta. Apuna meillä oli unkarilaisen opiskelijaoppaamme vinkit must-see-paikoista. Turistikausi alkaa järvellä vasta myöhemmin keväällä, mutta emmeköhän sieltä joitain auki olevia paikkoja löydä. Ja onpahan tilaa huristella ympäri järveä. Minä ajan. Iik.

Rauhallinen aloitus

Eipä ollut koulussa tänään tungosta. Iltapäivän tunneilla oli minun lisäkseni vain viisi opiskelijaa. Erään liettualaisen opiskelijakaverini poissaolon ymmärrän tosin oikein hyvin, sillä hänet oli kevätloman aikana ryöstetty Barcelonassa. Nyt hän on kotimaassaan uusimassa passiaan ja viestitteli, että tulisi ehkä ensi viikolla takaisin Pécsiin.

Adhd-proffallemme sen sijaan kevätloma oli tehnyt terää, sillä hän ei ollut lainkaan niin touhukas kuin yleensä. Ja kertoi ihan hauskoja, tosin outoja, tarinoita unkarilaisten pääsiäisperinteistä. Pääsiäismaanantaina pojat kuulemma heittävät vettä - tai nykyään myös hajuvettä - tyttöjen päälle ja tytöt antavat siitä hyvästä pojille maalattuja munia tai rahaa tai viinaa. Ehkäpä siinä olikin syy opiskelijakatoon.

Koulusta lähdettyäni yritin ikuistaa kuvaan valkoisen pienen suloisen koulukoiramme, mutta hän taisi ehtiä paremmille apajille kahvilaherkkujen perään. Kahvila on koulualueellamme ja oikein mukava paikka tuntitauoilla. Ja sieltä saa kunnollista hyvää vahvaa kahvia.

Oli myös kiva nähdä opiskelijakavereita pienen breikin jälkeen. Kävimmekin naapurin kanssa heti balettilippuostoksilla. Perjantai-iltana siis balettiin, jonka nimeä en nyt muista.

Rakkaat mölynaapurinikin ovat kotiutuneet lomiltaan takaisin kaupunkiin. Vieraan mukanaan tuomat, vaahtomuovitulppia vähän järeämmät korvatulpat taitavat löytää ensi yönä Sarzsan korviin...

Hyvä uni, parempi mieli

Kaupungilla oli tänään rauhallista. Turisteja oli kuitenkin jonkin verran liikkeellä, mikäli kaulalla keikkuvista kameroista voi jotain päätellä. Minäkin lähdin varta vasten kävelylle kamerani kanssa, mutta jostain syystä yritin koko ajan piilotella sitä käsissäni. Enhän minä ole täällä mikään turisti! Ihan typerää, mutta sellainen se ihmismieli joskus on.

Päivä oli taas aurinkoinen ja lämmin. Mikähän lie helleaalto tänne on pesiytynyt. Sopii minulle, se kun saa fiilisten lisäksi ihmisetkin näyttämään niin paljon kauniimmilta. Omakin nahka on jo ihan kivasti paahtunut, vaikka en olekaan aurinkoa ottamalla ottanut.

Muutenkin tänään on ollut taas normihyvä päivä eli eilinen alavire katosi yön aikana auki olevista ikkunoista ulos kauas pois. Global Marketing -kurssin Wal-Mart-esityskin sai tänään hyvän alun.

Oheinen kuva on katedraalin edustalta. Valitettavasti katedraali on tällä hetkellä paketoituna remontin takia.

Haikeuskohtaus

Tänään on ollut kurja päivä. Niin kurja, että olisi tehnyt mieli pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä koti-Suomeen. Kyse on loman jälkeisestä masennuksesta, joka iski täysillä päin naamaa heti Vieraan lähdettyä. Tylsää.

Pitkä kävelylenkki vuorella helpotti vähän, mutta sielläkin tuli kompuroiduttua itsensä kumoon. Muutenkaan ei tänään tuntunut mikään onnistuvan. Yhdelläkään sanalla en esimerkiksi saanut edistettyä koulutöitä, vaikka olisi pitänyt. Kynsilakatkin onnistuin kaatamaan pitkin parkettia. Lämmin auringonpaiste, suomalaisittain helle, toi sentään vähän lohtua päivään.

Olisipa jo tiistai ja pääsisi taas kiinni normaaliarkeen. Kaksi edessä olevaa pääsiäispyhäpäivää eivät nyt nappaa yhtään.

Oheinen pääsiäismunakuva on Zagrebista keskiviikolta.

Zuloinen Zagreb

Zagreb oli mahtava kaupunki, Slovenian maisemat aivan huikeat ja koko parin päivän reissu todella onnistunut!

Ajomatka Pécsistä Zagrebiin kesti parin pysähdyksen ja Zagrebissa parkkipaikan etsimisen kera vajaa neljä tuntia. Matkan varrella oli pitkät pätkät pieniä maalaiskyliä punatiilisten talojen reunustamina. Talojen edustalla olevien puhelintolppien päällä oli kymmenittäin haikaranpesiä, joista kurkki joko isä- tai äitihaikara, yhdessä pesässä jopa molemmat. Rajanylitys Kroatian puolelle sujui helposti, leimat vain passeihin ja matka sai jatkua.

Zagrebissa sää oli yhtä hieno kuin täällä naapurissakin eli todella lämmin, oikeastaan kuuma. Kaupunki oli kaunis ja siisti - värikkäitä istutuksia, juuri kukkaan puhjenneita puita, vihreitä puistoja, keskiaikaisen yläkaupungin katujen varrella terasseja ja ravintoloita... Zagreb yllätti positiivisesti, todella upea kaupunkilomakohde! Kroatian historiasta kertovaa museota ei kaupungissa ole, mutta kaupungin museossa sai ohuen läpileikkauksen myös maan värikkääseen historiaan aina keskiajalta lähtien.

Tietullit ovat Euroopassa yleisiä. Unkarissa moottoriteiden käytöstä maksetaan etukäteen kiinteä summa, ja viikon ajalta maksu on vajaa 10 euroa. Kroatiassa on erillisiä tietulliasemia, joissa kertatullimaksu oli muutamia euroja. Ihan sopuhintoja siis! Sloveniassa sen sijaan oli ryöstömeinki. Minimimaksu oli 35 euroa, joka oikeutti puolen vuoden ajoihin. Jep jep, todella käyttökelpoinen tällaisille päiväreissaajille. Eipä siinä auttanut muu kuin kaivaa eurot elämäänsä kyllästyneelle slovenialaiselle virkailijalle, mikäli mieli jatkaa matkaansa kyseiseen maahan. Euroista tulikin mieleen, että nämä kaksi maailmanmatkaajaa yritti vaihtaa Zagrebissa loput kunansa Slovenian rahaksi. Joka on siis euro! Hyi häpeä meitä tietämättömiä.

Sloveniassa, maksulliselta moottoritieltä päästyämme, oli uskomattoman kauniita, pieniä, idyllisiä pikkukyliä ja kapeita teitä, jotka mutkittelivat upeiden vuorten rinteillä. Varsinkin Podsreda-nimisestä kylästä alkoivat täydelliset mopotiet. Vink vink, MC Hotpants ja kaikki muutkin mopotytöt ja -pojat! Kahvihetki Kozjen kylässä piristi mukavasti autossa istumista. Upea päiväretkemme Sloveniassa päättyi Mariboriin, jossa kävimme lounaalla. Ja aurinko paistoi, tietenkin.

Muuten niin viisas GPS:mme yritti ohjata meidät Unkariin Itävallan kautta. Tällä kertaa luotimme kuitenkin omaan järkeemme ja ajoimme suorinta tietä opaskylttien mukaan Unkariin. Moottoritie oli ilmeisesti niin uusi, että sitä ei oltu ehditty päivittää GPS-karttoihin, mikä sinänsä on erikoista, sillä kartat oli vain muutama päivä sitten ladattu ja päivitetty.

Nyt istumme ja nautimme kesäillasta sekä Villány-viinistä kauniissa Pécsissä. Aamiaista söimme vuoren rinteellä tunnelmallisessa Hotelli Kikeletissä ja kohta suuntaamme illalliselle Pécsin yöhön.

Viiniviljelmiltä munamuseoon

Ja kesälämmin se vain jatkuu!

Budapestissä tuli sunnuntaina käveltyä jalat kipeiksi Budan linnavuorella ennen Vieraan saapumista. Lentoasemalle pääsi keskustasta kätevästi metro-bussiyhdistelmällä. Koneiden odottelijoille on kentällä oma näköalatasanne, ja siellä aika vierähtikin nopeasti koneiden nousuja ja laskuja seuratessa.

Auton vuokraus sujui naapuriterminaalissa suunnitelmien mukaisesti. Matkan varrella olevia pikkukyliä emme pimeydestä johtuen päässeet ihailemaan - upeasti valaistuja kirkkoja lukuunottamatta. Tescon yötä päivää oleva hypermarketkin tuli testattua perillä. Samalla pääsimme päivittelemään Suomen ylisäädeltyjä ja sekavia aukiolokäytäntöjä sekä typerää ja ylihuolehtivaista alkoholipolitiikkaa. Täällä Tescoon voi kävellä vaikka keskiyöllä ostamaan konjakkipullon, ja sehän on aivan kamalaa!

Ensimmäinen yhteinen aamumme alkoi upporasvaisella ja äklösuolaisella aamiaisella pääkävelykadun Corso-ravintolan terassilla, josta jatkoimme vuoren huipulla olevalle tv-tornille ihailemaan kaunista kaupunkiamme. Ehdimme eilisen aikana myös vierailla moskeijassa, kierrellä Árkád-kauppakeskuksessa, istuskella ja polttaa olkapäämme terassilla ja syödä lounasta moskeijan lähellä olevassa ulkopizzeriassa. Illallista nautimme pitkän kaavan mukaan Replay-ravintolan terassilla.

Tänään teimme hauskan päiväretken muutaman kymmenen kilometrin päässä olevalle arvostetulle Villányn viinialueelle, jossa ei tosin ennakko-odotuksista huolimatta päässyt opastetuille vierailuille viinitiloille. Sen sijaan ajelimme omin päin pieniä maalaiskatuja viiniviljelmien keskellä, joita riittikin silmän kantamattomiin. Viinimuseon ystävällisiltä myyjiltä oli ihan pakko ostaa alueen voittajaviiniä, vaikka saman viinin olisi saanut myös Tescosta, ja vielä halvemmalla.

Viiniviljelmiltä koukkasimme Zengövárkanyssä olevaan munakaupunkiin, joka ei tosin ollut kaupunki, vaan pienen pieni idyllinen kylä, jossa on pieni munamuseo vitriinit täynnä perinteisin tavoin maalattuja koristemunia.

Huomenna suuntaamme Opel Corsamme kohti Kroatian Zagrebia ja koukkaamme ehkä Slovenian kautta takaisin kotiin. Hei taas hetkeksi.

Voitto kotiin

Hieno päivä taas tänään, monestakin syystä!

Löysin Király-kävelykadulta, kansallisteatterin kupeesta, hyvän kampaajan, joka ei ollut mikään nurkkahuoneeseen kyhätty tuoli ja peili -salonki. Niitäkin täällä näkee. Sen lisäksi, että kampaamo oli kampaamon näköinen ja tukkatulos oli hyvä, liikkeessä puhuttiin englantia ja siellä sai maksaa luottokortilla. Eikä maksanut paljon. Suosittelen: http://www.hajas.hu/, liikkeitä on myös Budapestissä.

Sää jatkui taas tänään helteisen kesäisenä. Parhaimmillaan mentiin reilusti yli kahdenkymmenen. Ihmiset kulkivat kaupungilla pikkupikkuvaatteissa ja nautiskelivat ruoasta ja juomasta aurinkoisilla terasseilla. Tämäkin kaupunki näyttää heräävän eloon näin kesän kynnyksellä.

Kerroin aikaisemmin, että yksi suomalaisopiskelijoistamme pelaa yliopiston joukkueessa koripalloa. Pieni korjaus on paikallaan, sillä pelin nimi on lentopallo (pallo kuin pallo ;-). Tänään oli pelipäivä ja vastassa oli joukkue Ózdista. Huisin jännä peli, vaikka voitto tulikin kotiin aika selvin numeroin. Oheisessa kuvassa pelitunnelmaa - siniset ovat meidän kylän poikia.

Huomenaamuna Budapestiin ottamaan vastaan ensimmäistä Suomen-vierasta.

Lippu korkealla

Suomi-iltamme onnistui loistavasti. Porukkaa oli normaalia vähemmän kevätloman alkamisen takia, mutta tunnelma oli sitäkin tiiviimpi. Esitys yritetään saada You Tubeen muidenkin iloksi, joten laitan siitä tietoa myöhemmin, jos ja kun lataaminen onnistuu. Suomen lisäksi esittelyvuorossa oli Romania.

Suomi-pöydästä hävisivät ensimmäisinä Fazerin sininen suklaa ja voisilmäpullat, jotka onnistuivatkin aivan mahdottoman hyvin ja jotka leivottiin päivällä naapurin kanssa unkarilaisen kuohuviinin siivittäminä. Itse tehty ruisleipäkin oli erittäin maukasta, vaikkakaan se ei ulkomaalaisilta mitään erityisiä kehuja saanut. Ostimme leipien päälle vahingossa suolatonta voita - mistä niistä unkarilaisista paketeista tietää... Marianne-karkkeja luultiin sokeriksi, mutta maistettuaan moni piti niistä.

Juomapuolellakin riitti valikoimaa, mikä ei ollut kenellekään mikään yllätys. Sima (9 litraa) sai paljon kehuja, fisu sai kummallisia ilmeitä aikaan ja minttuviinasta ja lakkalikööristäkin pidettiin. Romanialaiset eivät hävinneet suomalaisille viinatarjoilussa. Erään opiskelijan isän tekemä 60-prosenttinen palinka olikin maistamisen arvoista, ja pullojen ympärillä kävi kova suhina.

Illan tapahtumia kerrattiin perinteiseen tapaan lähikuppila Pauluksessa. Saimme houkuteltua asuntolassa asuvat suomalaisetkin vielä "yksille" keskustan kuppiloihin mukanamme kuvassa näkyvät Suomi-lipuilla tuunatut kävelysauvat.

Tieto Suomen jääkiekkomaajoukkuueen häviämisestä Unkarille levisi nopeasti illan aikana. Pidimme tietoa aluksi hyvänä pilana, mutta tiedon varmistuttua nolona tosiasiana, sillä olimme juuri esityksessämme päässeet kehumasta Suomen jääkiekkomenestystä. Me pidimme kuitenkin Suomen lippua korkealla.

Relaa vähän

Kevään viimeinen kulttuuriretki huipentui Pécsin ytimessä olevaan vihreäkupoliseen moskeijaan sekä varsinkin yövalaistuksessa huikean hienoon katedraaliin. Unkarilainen opiskelijaoppaamme on ollut kierroksilla ihan huippu ja kertonut asioita, joita ei ikinä olisi omin nenin saanut tietää. Katedraalin viinikellarissa viinilasien ääressä saimme sitten kehuttua puolin ja toisin, kuinka mukavaa meillä onkaan ollut.

Mikähän ihme siinäkin on, että joka päivä on aivan hillitön kiire? Onkohan se sisäsyntyistä, siis että sen kiireen vain aina järjestää itselleen on sitä sitten siellä tai tuolla vai onko se päälle jäänyt tunne? Ajattelin ennen tänne tuloa, että kerrankin on aikaa vähän relata ja ottaa rauhallisesti, olla silloin tällöin tekemättä mitään järkevää tuntematta siitä kuitenkaan huonoa omaatuntoa, mutta pyh ja pah. Lukuunottamatta tosin niitä muutamia ihania arkiaamuja, jolloin on saanut rauhassa valmistautua päivän ohjelmaan, laahustaa vähän pidempään yöpaita päällä tai käydä aamulenkillä. Tänään oli kyllä taivaallisen ihanaa päästä hierontapöydälle päättömän suhaamisen päätteeksi.

Tänään oli myös ihanan lämmin ja aurinkoinen ilma muutaman epävakaisemman päivän jälkeen. Parvekkeen ovesta tuli mukavasti lämpöä ja kesätuulta myös sisälle. En olisi tällä hetkellä missään muualla niin mielelläni kuin täällä!

Suomi-leipomo siirtyy huomenna naapurista tähän kämppään, ja myös vuokraemäntä ja -isäntä saapuvat kylään hakemaan vuokransa. Katsotaan, osuvatko yhtää aikaa valmiiden voisilmäpullien kanssa.