Herkuttelua

"Asutaanko me idioottien kanssa? - Emme, vaan espanjalaisten." Tällaista tekstarinvaihtoa kävimme viime yönä toisen suomalaisen vaihtarin kanssa vastapäisistä huoneistamme kesken unien. Jokaisen ihmisen pitäisi jossain vaiheessa elämäänsä asua ainakin yksi yö unkarilaisen yliopiston opiskelijahostellissa. Tänään kävin ostamassa apteekista korvatulpat.

Samalla reissulla piipahdimme paikallisen ostoskeskuksen, Arcadin, kahvilassa. Uskomattomia herkkuvuoria tiskit täynnä, emmekä mitenkään voineet vastustaa vohveli- ja jäätelövanukasannoksia, kuten kuvasta näkyy. Nam!

Ruokakaupassa vietimme seuraavat kaksi tuntia ja saimme lopulta valittua sopivat ainekset illan ateriaksi, joka sisälsi sitkeää kalkkunaa, vihanneksia ja riisiä tietenkin unkarilaisen viinin kera, josta maksoimme jopa noin 3 euroa. Vaikka en olekaan mikään siivousintoilija, yhteinen ja yleinen keittiömme oli suoraan sanottuna oksettava. Viini kummasti tasoitti likaisia ajatuksiamme, ja hetken päästä käpöttelimmekin lumisateessa läheiselle kioskille ja ostimme lauantai-illan kunniaksi unkarilaista Törley-kuohuviinia.

Juoman viilenemistä odotellessa huomiseen :-)

Hostellielämää

Tänään oli muuttopäivä. Yliopiston hostellissa asuu noin 800 opiskelijaa, joista tietysti suurin osa unkarilaisia. Kaikki ulkomaiset vaihtarit on majoitettu yhteen ja samaan kerrokseen siten, että tytöt asustavat käytävän toisella puolella ja pojat toisella. Osa vaihtareista on ollut täällä jo pidempään, ja oli mielenkiintoista seurata, minkälaisia suhteita kukin oli kenenkin kanssa ehtinyt solmia. Useita.

Sain kämppäkaverikseni liettualaisen tytön, joka oli tehnyt bussilla ja ties millä välineellä matkaa tähän viehättävään opiskelijakaupunkiin lähes kaksi vuorokautta! Naapurihuoneessa asuu toinen liettualainen ja italialainen tyttö, ja heidän kanssaan jaamme kylppärin, vessan ja jääkaapin. Kivan tuntuisia tyttöjä kaikki, mutta niin kovin nuoria. Keittiö on kaikille yhteinen. Jippii!

Muuten päivä meni parin suomalaisen vaihtarin kanssa kaupunkia ja kauppoja kierrellessä ja kävimme myös kurkkaamassa oman laitoksemme eli Business and Economics -tiedekunnan tiloja. Kuva ohessa. Upeeta, nyt osataan reitti oikeaan osoitteeseen, jossa opinnot alkavat vasta reilun viikon päästä 9.2.

P.S. Kirjoitin eilen hotellistani, joka sijaitsi Pécsin pääaukion, Széchenyi Squaren vieressä. Pécsin kaupungin sivuilla osoitteessa http://en.pecs.hu/page/webkamera/ on webbikamera, josta näkee lähes reaaliaikaista kuvaa kyseisestä aukiosta.

Heavy laukku

Matka meni ihan putkeen, vaikka se olikin pitkä ja laukku painava! Melkein mahdoton tehtävä pakata tavaroita mukaan viideksi kuukaudeksi, kun laukku täyttyy usein viikonloppureissuillakin yhtä piukaksi. Finnairilla oli tiukka linja matkalaukun ylipainosta, mitä kovasti ihmettelen, sillä kone oli puoliksi tyhjä. Virkailijatäti oli tosin armollinen ja laskutti vähän vähemmästä kuin mitä vaaka näytti.

Junamatka Budapestin Keleti-rautatieasemalta Pécsiin kesti kolme tuntia, ja junan odotteluunkin meni pari tuntia. Matkan varrella oli paikoin useita senttejä lunta. Paniikki meinasi lopullisesti iskeä, kun lumikasat vain lisääntyivät, mitä etelämmäs juna meni. Onneksi Pécsissä satoi vettä.

Parilla vaihtarikaverilla kävi matkustamisen kanssa huonompi tuuri, sillä heidän jatkolentonsa Wienistä peruuntui. Loppumatkan he saivat körötellä bussissa. Siis Budapestiin, josta on vielä se kolmen tunnin junamatka Pécsiin. Yllättävän pirteitä he olivat, kun kävimme äsken yhdessä syömässä. Mukavia uusia tuttavuuksia kaikin puolin muutenkin!

Ihmiset tuntuvat olevan täällä kovin ystävällisiä. Kaikki virkailijat ja kanssamatkustajat puhuivat englantia, tai jos eivät puhuneet, ainakin ymmärsivät kysymyksen ja opastivat käsimerkein oikeaan suuntaan.

Pécs vaikuttaa erittäin kodikkaalta, matalakattoiselta kaupungilta, mitä nyt pimeässä ehti nähdä. Oheinen kuva on otettu hotellini ikkunasta, joka sijaitsee ihan keskellä kylää, Pécsin pääaukion, Széchenyi Squaren kupeessa. Huomenna suuntaan yliopiston hostelliin, jossa varsinainen seikkailu vasta alkaa.