Relaa vähän

Kevään viimeinen kulttuuriretki huipentui Pécsin ytimessä olevaan vihreäkupoliseen moskeijaan sekä varsinkin yövalaistuksessa huikean hienoon katedraaliin. Unkarilainen opiskelijaoppaamme on ollut kierroksilla ihan huippu ja kertonut asioita, joita ei ikinä olisi omin nenin saanut tietää. Katedraalin viinikellarissa viinilasien ääressä saimme sitten kehuttua puolin ja toisin, kuinka mukavaa meillä onkaan ollut.

Mikähän ihme siinäkin on, että joka päivä on aivan hillitön kiire? Onkohan se sisäsyntyistä, siis että sen kiireen vain aina järjestää itselleen on sitä sitten siellä tai tuolla vai onko se päälle jäänyt tunne? Ajattelin ennen tänne tuloa, että kerrankin on aikaa vähän relata ja ottaa rauhallisesti, olla silloin tällöin tekemättä mitään järkevää tuntematta siitä kuitenkaan huonoa omaatuntoa, mutta pyh ja pah. Lukuunottamatta tosin niitä muutamia ihania arkiaamuja, jolloin on saanut rauhassa valmistautua päivän ohjelmaan, laahustaa vähän pidempään yöpaita päällä tai käydä aamulenkillä. Tänään oli kyllä taivaallisen ihanaa päästä hierontapöydälle päättömän suhaamisen päätteeksi.

Tänään oli myös ihanan lämmin ja aurinkoinen ilma muutaman epävakaisemman päivän jälkeen. Parvekkeen ovesta tuli mukavasti lämpöä ja kesätuulta myös sisälle. En olisi tällä hetkellä missään muualla niin mielelläni kuin täällä!

Suomi-leipomo siirtyy huomenna naapurista tähän kämppään, ja myös vuokraemäntä ja -isäntä saapuvat kylään hakemaan vuokransa. Katsotaan, osuvatko yhtää aikaa valmiiden voisilmäpullien kanssa.