Biletystä ja luonnon ihmeitä

Päivät vain menevät, vaikka mitään sen kummempaa ohjelmaa ei olekaan. Sää on ollut niin helteinen, ettei päiväsaikaan oikein jaksakaan tehdä mitään järkevää. Ymmärrän tällä hetkellä oikein hyvin etelän ihmisiä, jotka elävät pääsääntöisesti ilta- ja yöaikaan ja aloittavat syömä- ja muut puuhat, kun me pohjoisen ihmiset menemme nukkumaan.

Keskiviikkona olimme suomalaistyttöporukalla ensin syömässä ja sen jälkeen tulimme jatkojen jatkoille asunnolleni. Täällä sitten tanssimme kaikkien mahdollisten suomibiletysbiisien tahdissa Kikasta lähtien itsemme hyvälle tuulelle ja suuntasimme asuntolan lähellä olevalle Sörház-yökerhoon, joka oli aivan järkyttävä hikinen luola.

Toissailtanakin innostuimme lähtemään viihteelle. Tai se oli ihan suunniteltu juttu, sillä tämä viikonloppu oli viimeinen yhteinen mahdollisuutemme. Osa porukasta lähtee jo ensi viikolla kotiin tai viettää muissa maisemissa viimeiset viikonloppunsa. Tehdessämme lähtöä asuntolaan koimme jotain ennennäkemätöntä. Taivas räjähti, vettä tuli kaatamalla, tuuli rajusti ja taivas oli liekeissä salamoista. Täällä sitten odottelimme viinilasien ääressä sään selkeytymistä, sammutimme valot ja katselimme luonnon ihmettä silmät suurina. Uskomatonta!

Yökerhot ovat täällä auki aamukuuteen ja loppuun asti mekin Cyranossa viihdyimme, tietysti... Ja ammulla kävimme lähipullakaupasta hakemassa pullat ja sämpylät mukaamme ja keitimme aamukahvit. Eilen illalla ei sitten maistunutkaan enää muu kuin ruoka ja uni ja lupaus siitä, että nyt saa biletykset taas vähäksi aikaa riittää. Kunnon elämä kutsuu ja alkaa valmistautuminen koti-Sumeen.

Ennen sitä suuntaan muutamaksi päiväksi reissuun. Keskiviikkona yöjunalla Budapestistä Belgradiin, siellä pari päivää ja bussilla Sarajevoon, jossa parin yön jälkeen sunnuntaina junalla takaisin kotiin. Sitten onkin enää viikko peetsiä jäljellä. Surullista. Todella surullista.

Ohessa yksi tällä viikolla aamukävelyllä ottamani kuva tästä ihanasta kaupungista. Katedraalin tornien vieressä näkyvä tie johtaa asuntolalle.

Tyttöjen viikonloppu

Ihana tyttöjen viikonloppu takana! Perjantaina katsastettiin Budapest kauppahalleineen ja linnavuorineen, mutta muu osa pitkästä viikonlopusta meni kuumassa, helteisessä Pécsissä. Lauantaipäivään käytiin hakemassa vauhtia vuorella olevasta Kikelet-hotellista. Se se vain on aina yhtä vaikuttava paikka!

Terassien penkkejäkin tuli kulutettua ihan kiitettävästi, mutta mikäs sen ihanempaa hottiakin hotimmassa kesäsäässä. Muutaman asteen naiset taisivat olla tänään lähtiessään paahtuneempia kuin tänne tullessaan.

Koeviikko alkoi raa'asti heti aamulla Strategic Human Resource Management -kokeella. Ihan käsittämättömän härdellin sekä opettaja että oppilaat saivat aikaan. Ensin osalle porukasta jaettiin koepaperit ja hetikohta ne kerättiin pois, sillä kopioita ei ollutkaan tarpeeksi. Ja voi hyvänen aika, mikä säpinä luokkahuoneessa alkoi open poistuttua niiden ympärillä, jotka olivat ehtineet nähdä kysymykset. 

Lopulta tilanne rauhoittui, mutta vaikka kuinka ope yritti olla tarkkana, moni onnistui silti lunttaamaan tai kuiskimaan vierustoverinsa kanssa. Tiedä sitten, oliko siitä heille enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta meikäläinen ainakin yritti pärjätä ihan omilla, joskin melko huonoilla eväillä. Toivotaan kuitenkin parasta.

Nyt onkin sitten lepoa ja rentoutusta monta päivää. Viimeinen tentti on vasta kesäkuun alussa.

Puhutaan unkaria

Huhheijaa, miten jännä päivä oli eilen. Unkarin kielen koe alkoi kirjallisella osuudella, mikä ei aiheuttanut ihme kyllä suurempia etukäteispaineita. Sen sijaan suullinen testi sai hermot herkiksi. Olimme saksalaisen kurssikaverini kanssa aivan tuskissamme odottaessamme vuoroamme kahden opettajan tentattavaksi. Tunne oli vähän samanlainen kuin hammaslääkärille meno. Pelko, inhotus ja epätoivo.

Keskustelunaihe arvottiin neljästä etukäteen annetusta aihealueesta. Kävi aivan mieletön tuuri, sillä sain aiheeksi helpoimman eli "minä ja perheeni". Osasin höpöttää tarpeelliset sanat vitosen arvosta, ja koska kirjallisesta sain nelosen, koko kurssin kokonaisarvosanaksi tuli vitonen. Eikä edes tarvinnut turvautua tekaistuihin perhekuvauksiin, kuten eräs hollantilainen kanssaopiskelija, jonka kaikki perheenjäsenet olivat muka lihavia ja sinisilmäisiä.

Olo oli kokeen jälkeen aivan hervoton, vaikkakin helpottunut. Kävimmekin porukalla laskemassa pulssia koulun viereisessä lähikapakassa palinkan ja unicumin avittamina. Ilmassa oli myös hieman haikeutta, sillä tapaamisemme oli viimeinen. Tulee ihan ikävä meidän loistoporukka :-(

Asuntolassa oli tiistaina Euroviisukatselmukset. Olisimme kovasti halunneet äänestää Waldoa, nyt kun se Unkarin-liittymällä olisi ollut mahdollista, mutta emme löytäneet mistään numeroa, johon olisi voinut soittaa tai tekstata. Onneksi Suomi pääsi jatkoon ilman meidänkin ääniämme. Lippispää-Waldomme ei tainnut vakuuttaa muiden maiden opiskelijoita, sillä esityksen aikana penkkirivistöstä kuului kummallista tirskuntaa...

Huomenna on aikainen herätys, sillä juna lähtee Budapestiin klo 5.24. Tervetuloa äippä ja serkku, huomenna nähdään :-)

Verenluovutusta

Hurjan kiva viiniretki ja helteinen viikonloppu takana! Perjantaina Unkarissa oli jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä rautatielakko, joten matkasimme Villányyn tilausbussilla. Ei mikään uudenkarhea menopeli ilmastoineen tai vessoineen, joten menomatkalla pääsi mukavasti myös saunatunnelmaan. Ensimmäinen asia, josta matkanjärjestäjä viininmaistajia muistutti, oli bussiin oksentaminen. Siis että jokainen joisi vain sen verran, että tulomatkalla ei mielellään antaisi ylen, tai jos antaisi, oksentaisi johonkin astiaan.

Rajattoman juomisen lisäksi illan ohjelmaan kuului hauskaa yhdessäoloa ja turinointia. Yllättävän monia uusia tuttavuuksia ja mielenkiintoisia asioita sitä ehtiikin yhden illan aikana saada ja kuulla. Varsinkin kaksi portugalilaista sairaanhoitajaopiskelijaa olivat piristävää seuraa, ja tulomatkalla bussissa laulettiin tyttöjen johdolla niin kovaa lissabonilaisen SLBenfica-jalkapallojoukkueen kannatuslaulua, että bussikuski pysäytti jopa bussinsa tienvarteen. Ei kuulemma pystynyt ajamaan niin kovassa metelissä!?!!

Täällä on ollut taas viime päivinä aivan mielettömän sairaan ihanan kuuma. Vielä illallakin hien saa pintaan pikkutopissa. Sää olikin muuten yksi niistä tärkeistä puheenaiheista viinitilalla. Moni opiskelija aikoo etsiä aikanaan töitä oman maansa ulkopuolelta, mutta Pohjoismaihin muun muassa portugalilaiset uudet ystäväni eivät mistään hinnasta pyri. Ja syynä on meidän sää. Enkä ihmettele yhtään!

Eilen kävimme suomalaisporukalla Apollo-elokuvateatterissa katsomassa Man on wire -dokumenttielokuvan. Meinasi elokuva jäädä ihan viimeminuuteilla näkemättä, sillä päivällä alkanut nenäverenvuoto alkoi uudestaan juuri ennen elokuvaa. Pelästyin epätavallisen pitkään kestänyttä vuotoa jo päivällä niin paljon, että oli ihan pakko soittaa suomalaiselle opiskelijakaverille, vaikka mitäpä hän nyt pystyi tekemään muuta kuin olemaan henkisenä tukena :-) 

Ilta olisi jatkunut vielä asuntolassa palinkanmaistajaisilla, mutta ne jäivät tällä kertaa meikäläiseltä väliin. Ihan hyvä, sillä tänään on ollut kädet täynnä kouluhommia. Viimeinen kouluviikko alkaa huomenna, ja sen jälkeen tenttijakso.

Illaksi kotiin

Nähtiinpä edes yksi peli telkkarista, mutta ei siitä sitten sen enempää. Tai sanonpa vielä sen verran, että naureskelimme vielä ennen peliä Suomen joukkueen pelipaitojen Finnair-sloganille. Että onpa hyvä, että slogan "Direct way to Asia" ei ole se perinteinen "Illaksi kotiin"... 

Organizational Behavior -kurssi oli kyllä yksi erikoisimmista ikinä. Meitä oli kurssilla vain kolme opiskelijaa, jokainen piti kaksi esitystä valitsemistaan aiheista ja thätsit. Vitonen tuli, mikä on tietysti hienoa, mutta enpä nyt tiedä, jäikö kurssista kovin paljon mitään käteen - tai siis päähän. Ja kuitenkin neljä opintopistettä.

Huomenna olisi lähtö Villányn viininmaistajaisretkelle, mutta vieläkään kukaan ei ole kertonut, monelta ja mistä lähdetään. Kaikki aikanaan... Retkeen sisältyy neljän eri viinin maistelua, unkarilaisia leipiä sekä kahden muun viinin juontia niin paljon kuin maha tai pää kestää. Ja hinta on 2000 forinttia eli reilusti alle 10 euroa!

Flu

Ihan perinteisen kaavan mukaan vappu  meni lopulta täälläkin, vaikka sitä vietettiinkin vähän jälkijunassa: kuohuviiniä, jääkiekkoa ja loppuyö Cyranossa, paikallisessa yökerhossa. Toxicissa ei ollut kuin kaksi ihmistä, kun joskus kahden aikaan yöllä pääsimme liikkeelle omista pileistämme, joten rokkibaariin tutustuminen jäi edelleen väliin.

Lauantaipäivän kurkkukipu muuttui sunnuntaina flunssaksi, joka on juuri nyt siinä pahimmassa tukkosvaiheessa. Unkarin kielen opekin sanoi tänään, että Sarzsan olisi kyllä nyt parempi lähteä kotiin lepäämään. Voitte muuten varmasti kuvitella, tai ette muuten voikaan, miltä tuntuu yöllä työntää korvatulpat korviin, kun korvista lähtien kaikki paikat ovat täynnä nuhaa.

Toissa iltana yritimme isolla suomalaisporukalla löytää tästä kylästä pubia tai ihan mitä vain paikkaa, jossa olisi näytetty televisiosta Kanada-Suomi-peliä. Pääpostitalon lähellä olevassa Winston-pubissa kuulemma voi katsoa urheilua, mutta telkkarista, miltään kanavalta täällä, ei tullut Suomi-peliä... Tyydyimme lopulta omaan kisakatsomoon - tai kuulimoon, sillä emme saaneet nettitelkkariakaan toimimaan. Tänään yritämme paremmalla onnella Winstoniin.

Király-kävelykadulle on avattu jokin aika sitten uusi ravintola, Bellagio tai jotain vastaavaa italialaista. Näkyy kuvassa vasemmalla, jossa on myös terassi. Ihan kivan näköinen paikka, täytyy vielä ennen lähtöä käydä sekin testaamassa.

Vappubileet

Tietokone lakkasi eilen toimimasta ilmeisesti joidenkin päivitysten seurauksena, minkä seurauksena kone melkein lensi partsilta pihalle. Prkleen masiinat, kun ei niille osaa tehdä hädän tullen yhtään mitään! Onneksi naapuri osasi, ja kone saatiin kuntoon ennen illan peliä.

Pelit siis löytyvät netistä, kunhan tietää osoitteet. Ja edellisen blogikommentoijan lisäksi naamakirjassakin tiedetään:

http://justin.tv/fredysek10

http://www.myp2p.eu

http://adthe.net

http://televisio.dy.fi 

Äänen otimme Yleltä, joka tuli noin puoli minuuttia ennen kuvaa, mikä teki pelin seuraamisesta helppoa. Selostajien huudoista päätellen tiesimme odottaa, että kohta kentällä tapahtuu jotain jännittävää. Siitä tai epätarkasta kuvasta tai pölpötyksestä tai viinistä tai tai tai johtuen sekosimme kuitenkin lopulta eristä niin, ettemme huomanneet, että peli oli jo jatkoerässä, kun se päättyi. Sen kuitenkin tajusimme, että Suomi voitti ja se on pääasia :-)

Vappuaattona oli vaihtareiden viimeinen torstai-illan tapaaminen, johon oli valmisteltu kooste tästä keväästä. Vaikka oloa täällä on jäljellä vielä toista kuukautta, tuli jo vähän haikea fiilis.

Tänä iltana vietämme vähän useammman suomalaisen kesken omaa vappua, juomme simaa ja katsomme lätkää. Ja loppuillasta olisi tarkoitus päätyä Toxic-clubille, joka on tämän kylän ainoa rokkimesta.

Uusia kuvia ei ole edelleenkään tarjolla, joten vielä yksi kuva Balaton-reissultamme Keszthelystä.