Kerrostalokyttääjä

Tänään se sitten tapahtui. Mitta tuli lopullisesti täyteen naapurin popituksesta ja varsinkin korvakivusta, jonka olen ahkerasta tulppien käytöstä saanut. Naapurin mieshenkilö oli ymmärtäväinen ja lupasi laittaa volyymiä pienemmälle, erityisesti yöaikaan. Katsotaan, kuinka miehen sanaan voi luottaa. Nimestä päätellen veikkaan, että tyyppi on kotoisin jostakin Etelä-Euroopan maasta, jossa elämän rytmi lienee vähän toisenlainen kuin meillä Pohjoisessa.

Csontváry on Unkarin arvostetuimpia taiteilijoita, jonka arvo tosin ymmärrettiin vasta taiteilijan kuoleman jälkeen. Häntä pidettiin elinaikanaan lähinnä outona hyypiönä, joka kärsi myös mielisairaudesta. Mikähän ihme siinäkin on, että mielenvikaiset ihmiset herättävät minussa aina vahvoja tunteita ja arvostavaa kiinnostusta.

Unkarilainen opiskelijaoppaammekin oli ihan tärinöissä kertoessaan meille tarinoita kuuluisasta taiteilijasta ja hänen hienoista töistään. Ihastuin erityisesti oheiseen maalaukseen (vuodelta 1902), joka on kuin satumaailmasta. Näkymä on Selmecbánya-nimisestä kylästä, joka on nykyään Slovakian puolella, mutta on aiemmin ollut osa Unkaria. Hauska yksityiskohta on kuvan oikeassa yläosassa vuoren rinteellä oleva E-kirjain. Se raivattiin metsikköön, kun Unkarin kuningatar "Sisi" tuli paikkakunnalle vierailulle. Csontváryn muita töitä löytyy oheisen linkin takaa: http://www.hung-art.hu/frames-e.html?/english/c/csontvar/index.html

Kalansyöjäihmisenä olen ajoittain kärsinyt pienoisesta kalan puutteesta - kaupoissa kun ei ole liiemmin kalaa tarjolla. Kalanhimoni tuli tänään tyydytettyä pääkävelykadulla sijaitsevassa Dóm-ravintolassa, jossa oli myös erillinen kasvisruokalista. Se taas oli erityisen mukava yllätys kasvissyöjäystävälleni. Kuten kaikki tietävät, unkarilainen ruoka ja ravintoloiden tarjonta on pitkälti lihapainotteista. Lounaan kruunasi kakkukahvit viihtyisässä ja hyväksi koetussa Caflisch-kahvilassa.