Sarajevo oli ihan mahtikaupunki. Tykkäsin aivan älyttömästi! Ensimmäinen päivä meni kävellessä ja katsellessa ja ostellessa... Vanhankaupungin tunnelmallisissa kojuissa ja kujissa sai tosiaan rahaa niin kivasti menemään, että vanhat farkut oli pakko jättää kyydistä, ei vain enää mahtunut mukaan.
Ja ne kaupunkia ympäröivät vuoret, voi huhhuh. Ei tarvinnut kauaa miettiä, jäädäkö vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Hotellissakin oli vielä tilaa ja paluujunalippua en ollut ehtinyt ostaa. Tenttimateriaalitkin olivat mukana matkassa. Sitä paitsi Unkarissa oli maanantaina pyhäpäivä, joten eipä täällä olisi mitään ihmeellistä tekemistä ollutkaan.
Ylimääräisen päivän kulutin tutustumalla kaupungin historiaan ensin historiamuseossa ja sen jälkeen opastetulla kierroksella tunnelimuseossa. Kapea tunneli kaivettiin Sarajevon piirityksen aikana lentokentän ali, ja se oli ainoa yhteys YK:n huoltolentojen lisäksi ulkomaailmaan. Hurjia ja hirveitä asioita ja kohtaloita. Ja tästä kaikesta ei ole kuin viitisentoista vuotta. Oppaamme oli ihan huippu. Hän kierrätti meitä pikkubussilla ympäri kaupunkia näyttäen samalla muitakin paikkoja ja kertoen omia, teini-ikäisen muistikuvia sodasta.
Sarajevosta lähtee Pécsiin päivittäin juna aamuseitsemältä - tai Budapest sen lopullinen määränpää on. Matka kesti reilu kahdeksan tuntia. Passiin tuli sen päivän aikana useita leimoja, sillä juna meni tietysti Kroatian läpi ennen Unkariin tuloa. Oli kyllä mahtavaa palata takaisin kotiinkin. Voi sitä ihanaa tunnetta, kun junan ikkunasta alkoi näkyä tuttu kaupunki tv-torneineen ja vuoren rinteillä näkyvine punakattoisine taloineen. Ihana Pécs :-)
Unkarin-elämää on jäljellä enää kaksi kokonaista päivää. Yritän viimeisinä päivinä imeä tästä kaupungista kaiken ihanan mukaani. Auringostakin on tullut nautittua tuntitolkulla, ihan vain varastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti