Huhheijaa, miten jännä päivä oli eilen. Unkarin kielen koe alkoi kirjallisella osuudella, mikä ei aiheuttanut ihme kyllä suurempia etukäteispaineita. Sen sijaan suullinen testi sai hermot herkiksi. Olimme saksalaisen kurssikaverini kanssa aivan tuskissamme odottaessamme vuoroamme kahden opettajan tentattavaksi. Tunne oli vähän samanlainen kuin hammaslääkärille meno. Pelko, inhotus ja epätoivo.
Keskustelunaihe arvottiin neljästä etukäteen annetusta aihealueesta. Kävi aivan mieletön tuuri, sillä sain aiheeksi helpoimman eli "minä ja perheeni". Osasin höpöttää tarpeelliset sanat vitosen arvosta, ja koska kirjallisesta sain nelosen, koko kurssin kokonaisarvosanaksi tuli vitonen. Eikä edes tarvinnut turvautua tekaistuihin perhekuvauksiin, kuten eräs hollantilainen kanssaopiskelija, jonka kaikki perheenjäsenet olivat muka lihavia ja sinisilmäisiä.
Olo oli kokeen jälkeen aivan hervoton, vaikkakin helpottunut. Kävimmekin porukalla laskemassa pulssia koulun viereisessä lähikapakassa palinkan ja unicumin avittamina. Ilmassa oli myös hieman haikeutta, sillä tapaamisemme oli viimeinen. Tulee ihan ikävä meidän loistoporukka :-(
Asuntolassa oli tiistaina Euroviisukatselmukset. Olisimme kovasti halunneet äänestää Waldoa, nyt kun se Unkarin-liittymällä olisi ollut mahdollista, mutta emme löytäneet mistään numeroa, johon olisi voinut soittaa tai tekstata. Onneksi Suomi pääsi jatkoon ilman meidänkin ääniämme. Lippispää-Waldomme ei tainnut vakuuttaa muiden maiden opiskelijoita, sillä esityksen aikana penkkirivistöstä kuului kummallista tirskuntaa...
Huomenna on aikainen herätys, sillä juna lähtee Budapestiin klo 5.24. Tervetuloa äippä ja serkku, huomenna nähdään :-)
Miten kauan olet opiskellut kieltä? Onko unkarin kieli ollut muihin kieliin verrattuna haasteellisempaa? Kumpi on mielestäsi vaikeampaa, kirjoittaminen vai sanojen lausuminen (ei siis puhueen sujuvuus)?
VastaaPoistaHei, ja kiitos viestistäsi.
VastaaPoistaOlen opiskellut unkarin alkeita vasta täällä Pécsissä ollessani eli tämän kevätkauden. Unkarin kielessä on samantapainen logiikka kuin suomen kielessä, mikä helpottaa sen sisäistämistä, mutta muuten kielen oppiminen on aika haastavaa. Muista kielistäkään ei ole apua, ja kaikki sanat ovat uusia, ennen kuulemattomia. Täällä asuminen tosin helpottaa hieman sanojen muistamista ja toki motivaatio oppiakin on täällä varmasti ihan toinen kuin vain omaksi huviksi opiskelu Suomessa.
Kirjoittamisessa ja lausumisessa ei haastavuuden kannalta ole mielestäni juurikaan eroa, mutta kynnys puhua tai sanoa edes muutamia alkeellisia sanoja on aika korkea. Toisaalta on ollut hauska huomata opiskelun edetessä ymmärtävänsä kirjoitettua tekstiä tai puheen seasta tunnistettavia sanoja.