Vain avain puuttuu

Ihan huikea päivä!

Useiden aamuisten yritysten jälkeen sain vihdoin asunnonvälitysfirman (jostain syystä blogi näyttää sanan kahtena sanana, vaikka kuinka kirjoitan sanan yhdyssanana...) mieshenkilön kiinni ja sovimme treffit kaupungille: tuntomerkkeinä vihreä Volkswagen ja pitkä, vaalea tukka. Ensin kävimme moikkaamassa tyttöystävät paikallisessa kukkakaupassa ja siitä sitten suorinta reittiä Volkkarilla pitkätukkaisen kotiin katselemaan vaihtoehtoisia asuntoja, joita kriteereilläni löytyi kaksi: toinen keskustassa ja toinen vähän etäämmällä, kaupungin pohjoispuolella olevalla Mecsek-kukkulalla päin. Niiden lisäksi pitkätukkainen halusi bonarina esitellä vielä yhden, vaikka tiesinkin, että siitä ei koskaan tule Unkarin-kotiani.

Muutaman puhelinsoiton jälkeen istuimme siis Volkkarissa ja noukimme city-asunnon omistajan auton kyytiin. Asunto oli aivan I-HA-NA! Talo on valmistunut vuosi sitten ja kaikki asunnossa oli uutta pesukoneesta, astioista ja sängystä lähtien. Olisin voinut saman tien pistää tuparit pystyyn. Kukkula-asuntokin oli ihan kiva, mutta vain ihan. Norjalainen lääketieteen opiskelijatyttö pakkaili siellä parhaillaan tavaroitaan, sillä hän oli lähdössä keskiviikkona kotiinsa jatkamaan täällä reputtamiaan opintojaan.

Bonaripaikka oli lähellä nykyistä hostelliani, mutta asunto oli vanhan pariskunnan omakotitalon yläkerrassa - ei kiitos. Kämppä oli muutenkin vähän nuhjuinen.

Oma päätös oli helppo tehdä, mutta ainoa ongelma oli enää se, että city-asunnon omistaja olisi halunnut asuntoon pitkäaikaisemman vuokralaisen. Taas yksi pitkätukkaisen puhelinsoitto, ja ... asunto oli minun, jippii! Päätin saman tien ostaa uuteen asuntooni keltaisia kukkia.

Huomenna allekirjoitan vuokrasopimuksen. Asuntoon täytyy tehdä erikseen myös omat sähkö- ja vesisopimukset, ja tietysti myös nettiliittymäsopimus paikallisen operaattorin kanssa. Joten jos huomenna Sarzsan blogi ei päivity, ei kannata huolestua. Istun todennäköisesti tyytyväisenä omalla sohvalla ja juon paikallista kuohuviiniä.

Otin yllä olevan kuvan kotimatkalla keskustasta hostelliin. Rakastuneilla pariskunnilla on täällä jännä tapa käydä sitoutumisen merkiksi lukitsemassa riippulukko rauta-aitaan kiinni. Joissain lukoissa on upeasti kaiverretut nimet ja kaikki. Toivottavasti saan omaan lukkooni avaimen huomenna.