Tänään on orientoiduttu tuleviin opiskeluihin ja käytännön asioihin. Monta henkilöä pitää vielä tavata ja useampi valokuva antaa eri paikkoihin ennen opintojen alkamista ja sen jälkeen. Erikoisin niistä on rekisteröityminen ulkomaalaisvirastossa, jonne pitää viedä vino pino erilaisia liitteitä ja leimoja mukanaan. Mitähän, jos sen jättäisi tekemättä...
Jännittävin hetki orientaatiotilaisuudessamme oli, kun vanhempi herrasmies klenkkasi kynän ja lehtiön kanssa luokseni ja pyysi, josko voisin antaa haastattelun johonkin julkaisuun. Ei mitään hajua, mikä lehti oli kyseessä. Kuka olen ja mistä tulen -kysymysten jälkeen kehuin kovasti Pécsiä viihtyisäksi kaupungiksi ja kerroin syitä, miksi olin hakeutunut juuri Pécsiin: mm. yliopiston hyvä englanninkielinen kurssitarjonta ja halu tutustua paremmin Unkariin, unkarilaisiin ja muiden maiden opiskelijoihin. Haastattelun lisäksi kuvaaja tuli vielä ottamaan kuvan edustavasta haastateltavasta ;-) Paikalla oli muutenkin järjetön määrä kuvaajia, myös tv-kuvaaja, joka todennäköisesti taltioi tilaisuuden yliopiston omalle tv-kanavalle, joka näkyy yleisesti tässä kaupungissa.
Saimme maistaa myös unkarilaisia herkkuja, mm. pogácsa-palleroita. Sanakirjani mukaan ne ovat "rasvataikinakakkaroita", mutta todellisuudessa pieniä suolaisia juustopullia.
Kaikki halukkaat vaihtarit voivat osallistua kevään aikana myös unkarin kielikurssille, joka alkaa helmikuun puolessa välissä. Tunteja on noin 4 viikossa ja kurssin lopussa on sekä kirjallinen että suullinen koe. Kaupan kassalla olen jo uskaltautut pelkän hymyilemisen lisäksi avaamaan suuni ja sanomaan sekä aloitustervehdyksen (Jó napot) että lopetuskiitoksen (Köszönöm). Muutama muukin sana on tullut tutuksi ihan vain sen takia, että on täytynyt selvittää, mitä mikin on. Tänään tosin onnellisten kanojen munien ostaminen tuotti suuria vaikeuksia. Jokaisessa paketissa oli kuvia kanoista kuopimassa tyytyväisen näköisinä lajilleen tyypillisellä tavalla, vaikka todellisuudessa suurin osa niidenkin munien munijoista elää varmasti ala-arvoisissa häkkioloissa. Lopulta päädyin kalleimpiin muniin, mitä kaupasta saa ja toivon, että hinta olisi tässäkin tapauksessa merkki laadusta.
Sain avattua myös paikallisen T-Mobile-operaattorin kännykkäliittymän, ja - yllätys yllätys - taas sopimuksen tekemiseen tarvittiin äidin tyttönimeä. Oli pakko kysyä syytä tähän, mutta kumpikaan kahdesta minua erittäin avuliaasti palvelleesta asiakaspalvelijasta ei tiennyt syytä moiseen. Molemmat menivät hieman hämilleen kysymyksestä ja sanoivat hieman hymähtäen, että aina sitä vain kysytään. Jep jep... Aion vielä selvittää tämän mysteerin.
Lupailin lisää kuvia asunnostani. Ohessa keittiö olohuoneesta päin kuvattuna. Ehkä jonain päivänä saan otettua kuvia myös asunnon ulkopuolelta, mutta taidan odotella siihen parempia kelejä. Tänään on sataa tihuttanut koko päivän, mutta onneksi ollaan juuri ja juuri plussan puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti