Kaunistautumishetki onnistui pienistä epäilyistäni huolimatta täydellisesti. Kauneushoitolan työntekijät eivät puhuneet lainkaan englantia, mutta jotenkin vain onnistuin eilen käsimerkeillä tilaamaan itselleni ajan ja tänään vielä tarkentamaan tiettyjä yksityiskohtia. En voi edelleen kuin ihmetellä maan hintatasoa, sillä sama toimenpide maksaa Suomessa vähintään kolme kertaa enemmän.
Maaesittelyiltamat jatkuivat tänään Belgian ja Yhdysvaltojen esittelyillä. Belgialaisia täällä on tasan yksi, mutta todella hienosti hän oli saanut kiteytettyä esitykseensä olennaisimmat. Ja paikallisesta Tescosta oli vielä löytänyt belgialaisia oluita, Duvelia, Leffeä ja Stella Artoisia, joita tarjoili mukanaan tuomien suklaiden kera esityksensä jälkeen.
Ameriikan mies ei itse asiassa ollut vaihto-opiskelija, vaan lomailemassa eilisen opiskelijaoppaamme luona. Esitys oli kuitenkin aivan hulvaton. En tiedä, pitääkö paikkansa, että vain hyvin hyvin pieni osa amerikkalaisista on sukujuuriltaan amerikkalaisia, olisiko ollut vajaa 2 prosenttia ja loppujen juuret ovat muissa maissa. Ameriikan miehen pöydästä sai Coca Colaa ja vaahtokarkkeja, vaikka hän olisi tietysti voinut tarjota melkein mitä vain.
Esitysten jälkeen pistäydyimme vielä paikallisessa kuppilassa. Ravintoloissa on muuten jännä tapa myydä viiniä desilitroittain. Lasillisessa viiniä on aina automaattisesti kaksi desiä. Sopii minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti