Meillä on tosi mukava unkarin kielen ryhmä. Tunneilla on vaan jotenkin hauska ja rento fiilis, ja sinne on aina kiva mennä, vaikka en osaakaan juuri mitään. Ryhmän pieni koko myös helpottaa tyhmänä olemista. Minun lisäkseni unkarin alkeita opettelee siis liettualainen tyttö, espanjalainen poitsu, saksalainen tyttö, itävaltalainen tyttö ja vanhempi venäläinen mies, joka on täällä tämän kevään muistaakseni humanistisessa tiedekunnassa opettamassa paikallisille muistaakseni jotain antoroplogiaan liittyvää. Hän kuulemma puhuu oppilaille venäjää ja tulkki kääntää opit unkariksi ja toiste päin. Mielenkiintoista!
Unkarin oppimista helpottaa onneksi jonkin verran se, että kaduilla ja kaupoissa näkee jatkuvasti unkarinkielisiä sanoja, jotka väkisinkin jäävät mieleen. Mutta kuten kuvitella saattaa, ei ole helppoa aloittaa vieraan kielen opiskelua alkeista täysin ummikkona, sillä eipä ole unkaria elämän aikana tullut juuri kuultua. Unkarin ja suomen kielen samalla logiikalla toimivasta kieliopista on kuitenkin hieman apua opettelussa.
Oheisessa kuvassa on näkymä tiedekunnalta, jossa käyn kieltä opiskelemassa. Taustalla on hieno kukkulamaisema, joka valokuvassa ei tietysti toistu yhtä upeana kuin luonnossa.
Hommasin muuten T-Mobilesta mobiilinettiliittymän. Täällä (tai Saksassa?) ei olla ihan yhtä kekseliäitä mokkuloiden ja wekkuloiden nimeämisissä, sillä tikun nimi on tylsyydessään lontooksi web'n'walk Stick.
Ja lopuksi tyttöjen juttuja. Sain tänään uudet kynnet, ranskalaisella manikyyrillä. Näillä kehtaa lähteä viikonloppua viettämään Budapestiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti