Ihan turhaan raahauduin tänään kahdeksaksi kouluun. Strategic Management -kurssi kuulosti paperilla kiinnostavalta, mutta ensimmäinen sessio päättyi suureen pettymykseen. Ope-paralla ei pysynyt homma lainkaan hanskassa, ja ryhmien muodostamisesta syntyi unkarilaisten opiskelijoiden kesken kaaos. Asiaan emme päässeet ollenkaan. Onneksi ei tarvitse jatkossa mennä tämän sedän kurssille.
Iltapäivän Strategic Human Resource Management -kurssille en uskaltanut ladata suuria odotuksia. Kurssi osoittautui kuitenkin löydöksi. Kurssin professori, vanhempi herrasmies, on itse toiminut kymmeniä vuosia yrityselämässä ja erikoistunut kansainväliseen liiketoimintaan, henkilöstöjohtamiseen ja organisaatiomuutoksiin. Hänellä oli hyvä ja rento asenne elämään ja opetukseen ja - ennen kaikkea - karismaa ja pilkettä silmäkulmassa.
Välillä mentiin jutuissa ihan väärille poluille, kuten unkarin ja suomen kielen samankaltaisuuteen (veri - vér, vesi - viz, käsi - kéz) tai siihen, kuinka hänen ikäistensä on aikoinaan täytynyt opiskella pakkovenäjää tai siihen, millaisia saunoja Unkarissa on (kosteita ja vähälämpöisiä) tai siihen, kuinka unkarilaiset ovat huonoja opiskelemaan kieliä ja kuvittelevat olevansa edelleen yhtä iso maa ja kansa kuin joskus aiemmin.
Hauskin hetki koettiin, kun meidät ulkomaiset opiskelijat sekoitettiin unkarilaisten opiskelijoiden kesken ja aloimme tehdä pienryhmissä tehtävää, jossa piti puolessa tunnissa selvittää muutamien vihjeiden avulla, missä olemme, mihin olemme menossa ja miten sinne pääsemme. Tärkeä taito ylipäänsä elämässä.
Maistoin tänään unkarilaista legendaarista Traubisoda-juomaa, joka on tehty viinirypäleistä. Maistui vähän väljähtäneeltä päärynälimulta, mutta siitä tuli hyvä retrofiilis. Jotkut asiat tässä elämässä on ja pysyy, ja se on hyvä juttu! Mainos on vuodelta 1975.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti