Jou jou

Naapurissani asuu mölyävää sakkia. Normaalien ihmisten valveillaoloaikana jumputus ja musiikin yli huutaminen eivät niinkään häiritse, mutta yöaikaan lievästi sanottuna raivostuttaa. Korvatulpat ovat olleet hyvässä käytössä, mutta ei niistäkään kaikkeen ole apua, sillä välillä sänky ihan tärisee. Tiedän yhden kerrostalokyttääjän, joka olisi jo aikaa sitten käynyt sanomassa pojille pari valittua sanaa vaikka ihan suomeksi. Oma valituskynnys on kuitenkin vielä aika kaukana.

Joskus musiikki on jopa kuunneltavaa, mutta pääosin yhdentekevää jytkettä. Naapurishenkilö saattaa lisäksi soittaa tuntitolkulla tai jopa useita päiviä putkeen yhtä ja samaa kappaletta. Viime aikoina suosiossa on ollut räppi. Jou!

Unohdin eilen mainita, että sain postia työpaikaltani. Kiitos M:lle! Kuori oli jätetty postilaatikkorykelmän päälle, josta naapurini pelasti sen parempaan talteen. Nyt laatikossa lukee nimeni, joten ehkä seuraavat lähetykset postinjakaja uskaltaa työntää luukusta sisään. Jännä juttu, miten eri silmin henkilöstölehteä lukee pienen henkisen ja fyysisen välimatkan päästä. Ja kerrankin oli aikaa lukea. Lehti oli tosi hyvä, ja siinä oli paljon mielenkiintoista asiaa! Silti ei tullut vielä yhtään ikävä töihin :-)

Olen useita päiviä pakertanut parin koulutehtävän kanssa. Toisen niistä sain tänään pääosin päätökseen. Sanamutoja täytyy vielä vähän hioa ennen tiistain suullista esitystä. Aiheeni on "German Firm in Central and Eastern Europe" ja case-yrityksenä on saksalainen Beiersdorf, jonka HR-toimintoja olen analysoinut yrityksen kansainvälistymistoiminnoissa. Vähän jännittää ensiesiintyminen.

Tänään en ole uusia kuvia ottanut, joten ohessa yksi aiemmin näpsäisemäni otos takapihastani. Ihan liikaa lunta edelleen!