Heavy laukku

Matka meni ihan putkeen, vaikka se olikin pitkä ja laukku painava! Melkein mahdoton tehtävä pakata tavaroita mukaan viideksi kuukaudeksi, kun laukku täyttyy usein viikonloppureissuillakin yhtä piukaksi. Finnairilla oli tiukka linja matkalaukun ylipainosta, mitä kovasti ihmettelen, sillä kone oli puoliksi tyhjä. Virkailijatäti oli tosin armollinen ja laskutti vähän vähemmästä kuin mitä vaaka näytti.

Junamatka Budapestin Keleti-rautatieasemalta Pécsiin kesti kolme tuntia, ja junan odotteluunkin meni pari tuntia. Matkan varrella oli paikoin useita senttejä lunta. Paniikki meinasi lopullisesti iskeä, kun lumikasat vain lisääntyivät, mitä etelämmäs juna meni. Onneksi Pécsissä satoi vettä.

Parilla vaihtarikaverilla kävi matkustamisen kanssa huonompi tuuri, sillä heidän jatkolentonsa Wienistä peruuntui. Loppumatkan he saivat körötellä bussissa. Siis Budapestiin, josta on vielä se kolmen tunnin junamatka Pécsiin. Yllättävän pirteitä he olivat, kun kävimme äsken yhdessä syömässä. Mukavia uusia tuttavuuksia kaikin puolin muutenkin!

Ihmiset tuntuvat olevan täällä kovin ystävällisiä. Kaikki virkailijat ja kanssamatkustajat puhuivat englantia, tai jos eivät puhuneet, ainakin ymmärsivät kysymyksen ja opastivat käsimerkein oikeaan suuntaan.

Pécs vaikuttaa erittäin kodikkaalta, matalakattoiselta kaupungilta, mitä nyt pimeässä ehti nähdä. Oheinen kuva on otettu hotellini ikkunasta, joka sijaitsee ihan keskellä kylää, Pécsin pääaukion, Széchenyi Squaren kupeessa. Huomenna suuntaan yliopiston hostelliin, jossa varsinainen seikkailu vasta alkaa.